†  Sotamaalauksen Epäpyhä

Kuollut 26.03.2022.

PP-MVA

kutsumanimiEppuomistajaKristiina Hirvonen VRL-13006
syntymäaika10.09.2018, 28-vuotias
(satunnainen ikääntyminen)
kasvattajaNikki VRL-14085Sotamaalaus
rotusuomenhevonenpainotusesteratsastus
sukupuolitammakoulutustasoHeB, 120 cm, ajettu
säkäkorkeus159 cmVH-numeroVH18-018-1789
väri ja merkithopeanruunikko, epäsäännöllinen piirto, otj erv, oej ruunusukka (Ee/Aa/nZ)PKK-idPKK2965

täyttänyt 8v. 29.11.2018

Juuri kun Kurre veteli viimeisiään ja talli oli jäämässä tarkoituksella suomenhevosettomaksi, sain nimenomaan minulle, Kristiina Hirvoselle, suunnatun tarjouksen nuoresta suomenhevostammasta. Tein sitten sen virheen, että menin kuin meninkin Sannin luo Sotamaalaukseen katsomaan pikkuista hämähäkinkoipista varsaa, jonka naamaa koristi siro, liekin muotoinen piirto. Tiesin Sannin olevan melko löyhä vaatimustensa suhteen, joten sain neuvoteltua hyvän diilin itselleni ja niin Epuksi ristitty rimpula tamma muutti Rosikseen esteratsuksi. Juuri kun olin pääsemässä suomenhevosista.

Eppu on hienovaraisesti äkäinen hevonen. Se ei avoimesti uhkaile potkivansa tai purevansa, mutta punoo juoniaan hiljaa mielessään. Ne ajatukset näkee sen katseesta. Ei Eppu mikään ihan kamalan ilkeä kuitenkaan ole. Se näyttää takapuolta, kun joku tulee karsinalle, ja esittelee rumaa naamaa, kun joku on liian lähellä sen ruokaa. Luimii se vähän, kun laittaa satulan selkään tai koskee mahan alle, vaikkei se edes pullistele tai sähellä vaikeuttaen hommaa. Kuolainten käyttö unohdettiin Epun kohdalla saman tien, sillä tammalla on kovin herkkä suu. Niinpä Epulla käytetään kuolaimettomia suitsia ja pehmustettua turpahihnaa. Tamma on kuitenkin helppo hoitaa, sillä se seisoksii paikallaan karsinassa harjaamisen ajan, vaikka karsinan ovi olisi auki, ja jalat nousevat niin kauan, kun niitä ei yritä väkisin nostaa ylös. Suomalainen juntti siis. Kiltti sisimmästään, mutta kaikessa pitää vähän olla vastarannan kiiski.

Ratsailta Eppu on aika tasainen. Se taipuu kouluratsastukseen kohtuullisella moottorilla, hölkkää maastossa sen enempiä hötkyilemättä ja liikkuu pehmein askelin niin kauan, kun ohjista ei nyitä. Esteillä tamma innostuu sen verran, että siitä saa vauhtia ja ponnua irti eivätkä kaikki puomit kolise maahan. Epusta on kyllä isommillekin esteille, ja vaikka sen tempo ei ole päätähuimaavan nopea, sallivat pitkät askeleet reippaan etenemisen. Tamman ehkä jopa vähän tylsä luonne mahdollistavat myös sen, että erikoisesteet ja sateenkaarenväriset viritelmät eivät hätkäytä Eppua lainkaan. Ne ylitetään siinä missä tavan punavalkopuomiset ristikotkin.

Emätammana Eppua parempaa hevosta ei ole. Se on sopivan jämäkkä, mutta ei kuitenkaan ylihuolehtiva. Se luottaa siihen, että varsuli pysyy mamman luona. Saattaa Eppu joskus kuitenkin huudella, jos varsa haahuilee nurkan taa tai jää turhan paljon jälkeen. Toisaalta on hyvä, että Eppu on ollut varsojensa kanssa tiukkana, sillä nuoret suomenhevoset ovat koetelleet kaikkien hermoja. Eppu osaa ne laittaa kuriin!


suku

1-polvinen

i. Musta Raamattu
KTK-I, ERJ-II, KRJ-II
 
ii. Tuonelanjoutsen
sh, 160 cm, m
evm

ie. Musta Noita
sh, 161 cm, hpm
evm
iii. Tuonenjokeen hukkunut
sh, 158 cm, m
iie. Lennä vapauteen
sh, 165 cm, mkm

iei. Noidanmetsästäjä
sh, 165 cm, hpm
iee. Musta magia
sh, 165 cm, m
e. Rubiininkantajaei. Taikurin Rubiini
sh, 153 cm, prn
evm

ee. Tuulenkantaja
sh, 154 cm, rtkm
evm
eii. Taikatemppu
sh, 155 cm, trn
eie. Rubiiniterä
sh, 149 cm, m

eei. Tuulikello
sh, 157 cm, rnkm
eee. Aamunkantaja
sph, 146 cm, vrt

ii. Muskan isä Tuonelanjoutsen eli Tuomas oli mun suosikkihevoseni lapsena. Erityisesti mutsi oli totta kai aivan kauhuissaan, kun sen 8-vuotias tytär paineli pitkin peltoja ison mustan orin selässä, mutta Miika-eno vaan naureskeli, että “siinä muksussa on tarpeeksi apinaa pysyäkseen selässä!” Yllättäen se ei kauheasti rauhoittanut mun mutsiani. Tuomas oli suhteellisen iso suomenhevonen, olihan se kuitenkin 160-senttinen ja lihaksikkaampi kuin Bull Mentula. Mutta vaikka se oli ori, se oli luonteeltaan maailman kiltein hevonen. Jopa mun kaltainen 8-vuotias tappi pärjäsi Tuomaksen kanssa hyvin ja me tultiin loistavasti toimeen. Tuomaksesta olisi ollut CIC1-tasoiseksi kenttäratsuksi, jos joku olisi raaskinut viedä multa mun suosikkihevoseni, mutta Miika tyytyi vain käyttämään sitä näyttelyissä pari kertaa vuodessa. Se myös kantakirjattiin II-palkinnolla Ypäjällä. Mä kantakirjasin sen I-palkinnolla, koska siihen aikaan se oli musta maailman hienoin hevonen. Miika itse asiassa jopa laminoi ja kehysti mun piirtämän kantakirjauslausunnon ja ripusti sen toimistoonsa Tuomaksen virallisen kantakirjalausunnon viereen. Aikanaan Tuomaksesta tuli myös isä; Se sai Kansallisjoutsen-nimisen tammavarsan, jonka Miika kuitenkin pisti myyntiin, vaikka mä halusin pitää pikku-Tuomaksen. Myöhäisellä iällä Tuomas sai toisenkin varsan, Muskan. Muska ei ehtinyt vanheta edes vuoden vanhaksi, kun Tuomas sitten meni ja kupsahti vanhuuteen 23-vuotiaana. Tiedä sitten mikä virallinen kuolinsyy oli, mä muistan vain, että Miika tuli kyyneleet silmissä mun huoneeseen torstaiaamuna ja kertoi, että Tuomas oli nukkunut pois edellisen yön aikana.

iii. Tuomaksen isä Tuonenjokeen hukkunut oli 158-senttinen musta suomenhevosori, joka kuulemma oli Miikalle mitä Tuomas oli mulle. Toni oli vaan vähän riehakkaampi kaveri, kuin varsansa, ja Miika olikin saanut ratsastaa sillä vasta teini-ikäisenä. Tonin kanssa oli saanut vääntää kättä kaikesta ja sillä oli ollut pirunmoinen tahto päättää asioista, mutta sisimmässään se oli Miikan mukaan ollut huumorintajuinen ja kiltti hevonen. Toni syntyi Niemisten tilalla Salossa, ja myytiin varsana vaarille ja Inka-mummille Sotamaalaukseen. Jo varsana se oli ollut kovapäinen hevonen, eikä edes vaari saanut sen tahtoa kesytettyä. Mummi ei uskaltanut edes käsitellä Tonia, ja sen takia mummia hirvittikin aivan hirveästi, kun Miika ihastui Toniin. Teini-Miikasta ja Tonista tuli kuitenkin kavereita, ja ne pärjäsi keskenään ihan kiitettävästi. Tonia ei luonteen vuoksi haluttu jalostukseen, mutta se oli kookas ja hieno hevonen, että sai se kuitenkin kaksi varsaa, Tuomaksen ja Tuonelanmorsian-nimisen tamman, joka myytiin nuorena Helsinkiin esteratsun hommiin. Toni kuoli 22-vuotiaana ähkyyn ja haudattiin meidän takapihalle.

iie. Tuomaksen emä Lennä vapauteen eli Leena oli huolella valittu tamma aivan Tonia varten, sillä Leena oli hirveän rauhallinen ja leppoisa tamma, jonka luonteen toivottiin tasoittavan Tonin kovapäisyyttä. 165-senttinen mustankimo Leena periytti unelmaista luonnettaan kaikille kuudelle varsalleen, ja vaikka sitä ei pahemmin palkittu kilpailuissa tai näyttelyissä, se oli haluttu jalostuksessa. Leena syntyi meillä Sotamaalauksessa ja sai meillä ainoastaan Tuomaksen, ennen kuin tamma myytiin eteenpäin. Leena päätyi Rovaniemelle tuntiratsuksi kiltin luonteensa ansiosta, mutta satelevien varsatilausten johdosta se lopetti tuntiratsun uransa lyhyeen, ja siirtyi kokopäiväiselle siitosuralle. Leenan kaikki viisi ratsastuskoulun omistuksessa syntynyttä varsaa myytiin kilpahevosiksi, ja kaksi niistä jatkoi menestyksekkäälle siitosuralle emänsä tapaan. Leena jouduttiin lopettamaan viimeisen synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin 17-vuotiaana.

ie. Muskan emä Musta Noita tuli Sotamaalaukseen kaksivuotiaana. Siitä lupailtiin isänsä kaltaista kenttähirmua, mutta eipä Noorasta kasvanut kuin vain kohtuullinen kouluratsu. Noora kilpaili helpoissa C- ja B-luokissa naapuritalleilla, eikä koskaan matkustanut Kittilää pidemmälle. Ei se loistanut näyttelyissäkään, mutta sillä oli niin kiltti luonne, ettei sitä voinut olla vaalimatta ja käyttämättä jalostuksessa. Noora ei koskaan edes ärhennellyt kenellekään, ja se tuli toimeen ihmisten ja eläinten kanssa. Se oli rauhallinen ja pomminvarma ratsu, joka kuunteli ratsastajaa nöyränä. Varsoilleen se taas antoi hyvät eväät elämään ja turvaa, kunnes ne olivat tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen itse. Varsoja Noora saikin peräti kuusi kappaletta, joista kaksi jäivät Sotamaalaukseen. Mä olin niin kiireinen Tuomaksen kanssa, etten mä koskaan oikeastaan tutustunut Nooraan itse, mutta kyllä mä sitä toisinaan hoidin, enkä mä koskaan tule unohtamaan niitä lempeitä silmiä. Noora kuitenkin kuoli karhunhyökkäyksessä 21-vuotiaana, ja traagisesti samassa hyökkäyksessä meni toinen sen Sotamaalaukseen jääneistä varsoista, Musta Hääkello. Onnettomuus jäi mun mieleeni erityisen vahvasti siksi, että mun yleensä niin kiltti Miika-enoni metsästi Nooran ja Kikin surmanneen karhun ja teki siitä maton toimistoonsa.

jälkeläiset

s. 02.12.2018, sh. t. Jumalainen i. Kaunon Vipivipi
s. 06.01.2019, sh. t. Mustamagia i. Hirttivaaran Kirvu
s. 21.01.2019, sh. t. Maantiekiitäjä i. Huvitutin Maantierosvo
s. 14.02.2020, sh. t. Shamaanin Samba i. Mamban Shamaani
s. 07.08.2020, sh. o. Hurmon Tukkijätkä i. Lumiukon Hurmo
s. 10.07.2021, sh. t. Kielokummun Kuolematon i. Kielokummun Voipallo

kuvagalleria

kilpailukalenteri

Kalenterissa näkyy vain sijoitukset.
(46 ERJ-sijoitusta)

pvmpaikkaluokkasijoitus
05.12.2018Adina120 cm2/19
14.12.2018Hiivurin suomenhevoset120 cm5/30
20.12.2018Hiivurin suomenhevoset120 cm5/30
28.01.2019Safiiritiikerin kilpailukeskus120 cm5/30
31.01.2019MörkövaaraERJ-cup: 120 cm6/91
01.02.2019Kuuran Suomenratsut110 cm6/40
06.02.2019Kuuran Suomenratsut110 cm1/40
09.02.2019Kuuran Suomenratsut110 cm1/40
07.02.2019Virtuaalitalli Chersey120 cm4/50
08.02.2019Virtuaalitalli Chersey120 cm2/50
01.03.2019Kuuran Suomenratsut120 cm3/32
07.03.2019Kuuran Suomenratsut120 cm3/30
09.03.2019Kuuran Suomenratsut120 cm4/32
02.04.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm6/40
03.04.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm6/40
09.04.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm6/40
10.04.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm5/40
18.04.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm3/40
30.04.2019TeilikorpiERJ-cup: 110 cm2/125
30.04.2019TeilikorpiERJ-cup: 120 cm3/88
02.06.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm4/46
11.09.2019Kilpailukeskus Lupin120 cm5/45
18.09.2019Kilpailukeskus Lupin120 cm4/45
24.09.2019Kilpailukeskus Lupin120 cm4/45
27.09.2019Kilpailukeskus Lupin120 cm4/45
04.10.2019Rushock Bog120 cm3/38
06.10.2019Rushock Bog120 cm1/38
15.10.2019Rushock Bog120 cm5/38
16.10.2019Rushock Bog120 cm4/38
16.10.2019Rushock Bog120 cm2/37
20.11.2019Päikesaari120 cm1/35
21.11.2019Päikesaari120 cm1/35
12.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm1/29
13.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm2/35
14.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm5/29
15.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm1/35
16.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm5/29
17.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm3/29
25.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm2/29
25.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm2/35
26.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm2/35
30.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm5/29
30.11.2019Hiivurin Suomenhevoset120 cm3/35
13.11.2019Safiiritiikerin kilpailukeskus120 cm3/17
14.11.2019Safiiritiikerin kilpailukeskus120 cm4/17
28.02.2022Hiivurin SuomenhevosetERJ-cup: 120 cm1/70

näyttelyt

Paras piirros muotovalio (PP-MVA) myönnetty 03/2021

19.12.2018 PKK Kaajapurojen talli, muu kuva: esteratsu lajissaan, KP, tuom. Inna
01.07.2019 PKK Saariston hevosopisto, muu kuva: liikekuva suomenhevosille, LKV KP, tuom. Lynn [1]
01.11.2019 PKK Saariston hevosopisto, muu kuva: vapaa kuva suomenhevosille, KP, tuom. Lynn
15.11.2020 PKK Saariston hevosopisto, muu kuva: vapaa kuva suomenhevosille, KP, tuom. Anne [3]

31.12.2019 PKK PKK, EM-luokka: liikkeen tuntu, tuom. Pölhö [2]
14.08.2021 PKK Saariston hevosopisto, EM-luokka: kylmäverisille, tuom. Anne [4]

[1]Hauska asento, hevosen karvassa kauniit värisävyt ja jouhet erityisen kivasti toteutetut. Ratsastaja hyvin keskittyneen näköinen.
[2]EM: liike. Hevosella on erikoinen hyppytyyli, joka jää kyllä mieleen ja siitä kunniasta tuli myös erikoismaininta.
[3]Kaunista digijälkeä ja ihastuttava kesäinen kuva emä-varsa -kaksikosta. Hevosten alle kaipaisin varjoa, niin olivat jämpitimmin maassa kiinni. Emän harja toteutettu persoonallisella otteella!
[4]EM: tunnelma

päiväkirjamerkinnät

päiväkirjamerkintä 10.08.2020, kirjoittanut omistaja
Aamuvarhaisella ennen muiden saapumista, hiivin varovaisesti Epun ja varsojen karsinan luo. Olin joutunut poistamaan yhden karsinoita erottavan väliseinän, jotta kaikki kolme hevosta mahtuivat tilaan kunnolla. Ei Eppu siis kahta varsaa ollut saanut, mutta Flora, joka oli saanut pienen vaalean orivarsan, oli heikossa kunnossa yhä, eikä siten kyennyt hoitamaan omaa pientään. Onneksi pienelle saatiin lypsettyä Floralta ternimaitoa, ja sitten Eppu synnytti oman varsansa heti seuraavana aamuna. Floran vaalea vauva sujautettiin tukevan rautiaan varsan viereen ja Eppu oli vaikuttanut jotakuinkin heti tuumanneen, että jaa, näitä tulikin kaksi. Ei se kyseenalaistanut tilannetta mitenkään.

Nyt kun kurkkasin karsinan oven yli, hallavaharjainen tamma tuijotti minua pää matalalla roikkuen. Sen alla vaalea pitkäkoipi ja tummanpunainen tanakka varsa makasivat yhdellä kerällä ihan vieretysten. Tämä punainen varsa, joka oli oikeastaan jo Humuksi nimetty, ei ollut Epun ensimmäinen, eikä toinenkaan. Se oli jo viides, jonka tamma varsoi, mutta koska Epulta oli aina herunut maitoa enemmän kuin tarpeeksi, oli onni onnettomuudessa, että Eppu oli sattunut varsomaan heti Floran jälkeen.

Ojensin kättäni hieman hevosta kohti ja tamma puhalsi lämmintä ilmaa kämmenelleni.
“Oot sä kyllä ihan ihmemamma”, kuiskasin hevoselle, joka painoi samettisen turpansa käsivarrelleni ikään kuin vakuuttaakseen, että homma oli hoidossa. Mutta ei sitä minulle tarvinnut kertoa. Kyllä minä uskoin ihan kertomattakin.
– 200 sanaa

valmennus 15.01.2019, kirjoittanut omistaja
Eppu käveli laiskasti haukotellen uralla Pomin ja Minervan takana. Sen kaviot laahasivat vasta lanattuun maneesin pohjaan raitoja. Tänään olisi tarkoitus jumpata ensin matalilla esteillä vähän pitempiä sarjoja ja lopputunnista hypätä hieman isompia pystyesteitä ja oksereita. Olin rakentanut korkeammat esteet jo valmiiksi ennen kuin ratsukot saapuivat maneesiin ja nyt, kun Epun selässä keikkuva Emma koitti parhaansa mukaan aktivoida tammaa, rakentelin sokeripaloista ja vihreävalkeista puomeista matalia esteitä laskeskellen samalla esteiden välit sopivan lyhyiksi, etteivät ponit pääsisi ottamaan ylimääräisiä askelia hyppyjen väleissä.

Eppu pääsi hyppäämään vasta toisena, heti Pomin jälkeen. Emmalla oli aluksi ongelmaa saada Eppu edes liikkeelle, mutta se nosti laukan kaksi askelta ennen hyppysarjaa ja pääsi juuri ja juuri ensimmäisten esteiden yli, mutta pudotti kaksi viimeistä puomia. Ojensin Emmalle pitkän kouluratsastusraipan ja kehotin häntä ratsastamaan pari isoa ympyrää katsomopäädyssä. Tamma joutui oikeasti hommiin, kun Emman tarvitsi vain koskettaa kevyesti raipalla pohkeen kanssa samaan aikaan ja kolmannen ympyrän jälkeen Epulla oli jo paljon parempi ja ryhdikkäämpi laukka. Tällaisessa muodossa Eppu sai hypätä sarjan kerran kumpaankin suuntaan ja tamma onnistui molempina kertoina paljon paremmin. Hyppyjen jälkeen annoin Emmalle tehtäväksi pitää hevosen aktiivisena sillä välin kun Minerva hyppäsi sarjan vielä muutamaan kertaan.

Pystyesteitä varten Eppu oli jo ehtinyt herätä vähän enemmän ja se hyppäsi yksittäiset pystyt hienosti, vaikkakin omalla, nurinkurisen näköisellä tavallaan. Emma sai tehdä töitä pitääkseen tamman liikkeellä, vaikka Epulla onkin omaa imua esteille. Okserilla se pudotti kahdella ensimmäisellä hypyllä, kun se ei nostanut toista takajalkaansa kunnolla, mutta kun ratsastaja sai tamman pysymään vähän kootumpana ja reippaampana, ylittyi metrinen okseri ilman sen suurempia ongelmia. Muiden ratsukoiden hypättyä jaoin kaikille ratsastajille heijastinliivit ja päästin porukan ulos maneesista jäähdyttelemään ponit maastossa.
– 266 sanaa

valmennus 16.11.2018, kirjoittanut omistaja
Liekkikuvioinen piirto näytti lepattavan elävänä kun tulenpunainen hevonen tanssahteli maneesin perällä isolla ympyrällä ottaen isoja sivuaskelia ja heittäen päätään niin että vaalea otsatukka tarttui sen korviin ja suitsien solkiin. Olin ihmetellyt aiemmin miten tamma näki otsatukan alta mitään, mutta tämä kai selitti, kun Eppu heitteli päätään kuin emo-tyylinen teini. Karla ei pitänyt ohjia kireällä, vaan ne heiluivat tamman hyppelehdinnän mukana, ratsastajan koittaessa parhaansa mukaan istua ja joustaa ratsun liikkeiden mukaan. Epun kanssa oli jo käyty reipas maastolenkki alkulämmittelyksi, mutta silti tammalla riitti energiaa. Parin päivän tauko treeneistä oli kerännyt energiaa tammalla ja nyt se oli epätavallisen pirteä. Tänään oli tarkoitus harjoitella lähestymisiä ja laukanvaihtoa esteellä, mutta saisi nähdä miten se sujuisi, kun hevonen käyttäytyi kuin sillä olisi dynamiittipötkö tai kaksi hännän alla.

Rakentelin muutaman matalan pystyesteen kahdeksikon muotoiselle radalle niin että Eppu joutuisi vaihtamaan laukkaa aina tullessaan kentän leikkaajan poikki. Epulla tosin oli melko hyvä tasapaino ja se pystyi kyllä kiertämään maneesin päädyn vastalaukassa, joten Karlakin joutui töihin. Karlan lämmiteltyä hallavaharjaisen ratsunsa, hän sai aloittaa tehtävän ratsastamalla isoa ympyrää keskellä maneesia siten että Eppu hyppäsi joka kierroksella yhden pystyesteistä. Tammalle ominaisella hyppytyylillä se räpiköi pystyn yli kerta toisensa jälkeen. En ymmärtänyt miten hevonen piti kirjaa kaikista koivistaan, kun ainakin ulospäin hypyt näyttivät niin säälittävältä koikkelehtimiselta että kaiken järjen mukaan ainakin ylimmän puomin olisi pitänyt kolista alas. Eppu kuitenkin ylitti esteen jonkinlaisella kunnialla pudottelematta vaikka nostin esteen viidestäkymmenestä sentistä seitsemäänkymmeneen.

Ympyrätehtävän sujuessa näin hienosti ja Epun rauhoituttua kuuntelemaan Karlaa, siirryimme kahdeksikkotehtävään. Karla antoi Epun ravata hetken pitkiin ohjin ja tamma venytti kaulaansa niin pitkälle eteen ja alas että pelkäsin sen etukavioiden kärkien osuvan sen turpahihnan alaosaan. Eppu ei kuitenkaan venynyt ihan niin paljon, vaan venyteltyään se pärski ja nosti päänsä selän tasolle. Tamma taisi olla ihan tyytyväinen päästessään purkamaan energiaansa. Muutaman kierroksen ja käyntisiirtymisen jälkeen Karla keräsi ohjat puolipitkiksi käsiinsä ja Epun korvat heiluivat naisen suuntaan kuin ilmoittaakseen olevansa kuulolla. Se kokosi muotoaan vähän ja räpelsi ilmaa ylähuulellaan. Nyt kun Eppu kulki ryhdikkäästi, Karla otti tilaisuudesta kiinni ja antoi laukka-avut. Hevonen siirtyi melkein kouluratsun elkein käynnistä laukkaan. Joku olisi voinut erehtyä sanomaan että onpa upean energinen ja reipas hevonen. No ei se yleensä ole. Tänään on poikkeuspäivä.

Eppu kuitenkin näytti parastaan ja Karlan ohjattua tamman lyhyen sivun pikkupystyn yli siististi, se kääntyi kulmassa ja hyppäsi melkein hevosen näköisesti leikkaavalla uralla olevan pystyesteen yli vaihtaen myös laukan. Karlan huulilla leikki pieni hymyn tapainen, kun hän ohjasi ratsun esteettömän lyhyen sivun kautta seuraavalle leikkaajalle. Hymy kuitenkin katosi nopeasti kun Eppu otti yllättäen valtaisan loikan liian kaukaa ja ratsastaja horjahti paksua harjaa vasten eikä ehtinyt korjata tasapainoaan ennen kuin Eppu laskeutui hypystä. Karla roikkui hetken vaaleissa jouhissa, mutta tömähdyksen voimasta hän kierähti melkein täydellisen kuperkeikan kera maistelemaan maneesin pohjaa. Eppu seisahtui maneesin nurkkaan haistelemaan vanhaa lantaläjää, ja koska tiesin tamman jäävän sinne, autoin Karlan ylös ja pudistelimme yhdessä hiekkaa pois hänen vaatteistaan. Kierähdyksen vuoksi Karla tuskin saisi mustelmia pahempia vammoja, mitä nyt kolaus egoon saattoi olla vähän pahempi. Nainen oli kuitenkin asiantuntevasti nousi takaisin satulaan otettuaan nurkassa seisovan ja meitä tuijottavan Epun kiinni. Tamma ei ollut säikkynyt mitään tai riekkunut turhan päiten, vaan putoaminen oli ollut Karlan oma vika, hän selitti. Hän ei ollut varautunut hyppyyn tarpeeksi hyvin, kun Epun kanssa sai aina olla varovainen yllätysloikkien varalta. Itsekin olin niiden vuoksi kerännyt hiekkaa pöksyihini useampaan otteeseen, joten tiesin mistä nainen puhui.

Loput valmennuksesta sujui vailla kommelluksia, vaikka Eppu alkoikin kolmen vartin jälkeen olla tahmea oma itsensä. Se hyppäsi juuri sen verran kuin oli pakko ja jouduin lyhyellä sivulla olevaa estettä nostamaan kymmenen senttiä, kun Eppu koitti useamman kerran vain ottaa isomman laukka-askeleen sen yli päätyen kolistelemaan esteen läpi. Siivotessani estepuomeja seinillä oleviin koukkuihin Karla taivutteli ja jäähdytteli Epun. Tamma oli alkanut kasvattaa talvikarvaa ja harkitsin sen klippaamista. En ollut varma millaisia karvapalloja Epun vanhemmat olivat talvisin, mutta en halunnut tamman hikoavan ja sitten palelevan turhan takia. Toisaalta klippaamaton suomalainen selviäisi vailla loimitusta talvesta, kunhan ei sataisi räntää vaakasuorassa. Se jääköön pohdittavaksi vielä.
– 648 sanaa

Eppu on virtuaalihevonen.
Sukuselvitys ii. ja ie. © Nikki