Rosegarden’s Dawnguard

PKK-V, PP-MVA

kutsumanimiVokkiomistajaKristiina Hirvonen (Kioja) VRL-13006, Jannica VRL-04799
syntymäaika22.07.2018, 16-vuotias (satunnainen ikääntyminen)kasvattajaKioja VRL-13006
rotuenglantilainen täysiverinenpainotuskenttäratsastus
sukupuolitammakoulutustasoVaA, 140cm, CIC4
säkäkorkeus165 cmVH-numeroVH18-006-0252
väri ja merkittummanruunikko sabino (EE/Aa/nSb)PKK-idPKK3130

täyttänyt 8v. 15.10.2018

Vokki on todellinen ihmisten miellyttäjä. Se nauttii huomiosta ja on hyvin kiinnostunut kaikista. Myös ujommat ja herkemmät ihmiset tuntuvat kiinnostuvan Vokista helposti ja kokevat yhteyttä tammaan. Sillä on jonkinlaista erityistä herkkyyttä muiden ihmisten ja eläimien tunteita kohtaan. Muutenkin sen tallikäytös on erinomaista. Se on nöyrä ja ystävällinen ja toimii pääasiassa sanallisilla komennoilla. Jalat nousevat nätisti, pää sujahtaa suitsiin helposti ja taluttaessa se kulkee rauhassa vierellä.

Ainoa asia, jota Vokki vähän jännittää, on tuntemattomat pienet koirat. Erityisesti valkoiset haukkuvat pikkukoirat tuntuvat olevan kauhistuksen aihe. Tuttuja koiria se ei kuitenkaan pelkää, mutta eipä niitä kauheasti huomioidakaan. Myrskyjen aikaan tallissa kovat äänet vähän hermostuttavat, mutta naapurikarsinoiden tutut kaverit yleensä rauhoittavat.

Ratsastettaessa Vokki vaatii hyvin selkeitä apuja ja tasaista ratsastajaa. Se hermostuu herkästi, jos ratsastaja ei ole tasapainossa, heiluttelee käsiään tai muutoin häiritsee hevosta. Kun ratsastaja antaa Vokin tehdä työtään rauhassa, se työskentelee mielellään. Tammalla on pehmeät askellajit, joissa on helppoa istua. Kilpailusuorituksen aikana Vokilta tuntuu löytyvän vielä kuudes vaihde, vaikka tamma on muuten rauhallinen kilpailupaikalla. Lämmittelyn aikana ennen suoritusta se kuitenkin alkaa hermostua ja kiihtyä, mutta kun se pääsee radalle, se purkaa hermostuneen energian suoritukseen.

suku

4-polvinen

i. Magnetic Ring
 
ii. Nouvion Quantum Core
KTK-II


ie. Chocochili Ring
iii. Quiet Zephyr

iie. Swift Scout

iei. Deadpool Ring

iee. Charisma Ring
e. Heimdall Blackreach
KERJ-I, ERJ-II, YLA1, PKK-V, PP-MVA, Laatu Tamma
ei. Metaphorical




ee. Sapphire Coup xx
KERJ-II
eii. Richman Rewa
KTK-III

eie. Sepp’s Metamorphosis

eei. Onyx Coup xx
KERJ-II

eee. All Apologies xx
KERJ-II

jälkeläiset

s. 29.10.2019, fwb. t. Rosegarden’s Spellborn i. Rambutans
s. 24.12.2019, kwpn. o. Rosegarden’s Christmas Miracle i. Castello RGE
s. 30.12.2020, xx. t. Rosegarden’s Tel Mithryn i. Angren Party Pooper xx

kuvagalleria

kilpailukalenteri

Kalenterissa näkyy vain sijoitukset.
(44 KERJ-sijoitusta, 44 ERJ-sijoitusta)

pvmpaikkaluokkasijoitus
KERJ
20.10.2018GealánCIC42/12
24.10.2018GealánCIC41/12
12.11.2018ArolaCIC43/15
22.11.2018GealánCIC41/4
23.11.2018GealánCIC41/4
25.11.2018GealánCIC42/4
28.11.2018GealánCIC41/4
01.12.2018GealánCIC42/4
02.12.2018GealánCIC42/4
05.12.2018GealánCIC41/4
06.12.2018GealánCIC42/4
07.12.2018GealánCIC41/4
08.12.2018GealánCIC41/4
09.12.2018ColosseumCIC41/28
22.02.2019Decnen virtuaalisetCIC41/14
23.02.2019Oriasema KetjukolariCIC41/15
04.03.2019Virtuaalitalli CherseyCIC42/30
02.04.2019Nekkulan suomenhevosetCIC41/16
28.04.2019Oriasema KetjukolariCIC43/16
01.09.2019MörkövaaraCIC43/10
05.09.2019MörkövaaraCIC41/10
07.09.2019MörkövaaraCIC41/10
08.09.2019MörkövaaraCIC43/10
02.10.2019MörkövaaraCIC42/33
04.10.2019MörkövaaraCIC42/33
06.10.2019MörkövaaraCIC45/33
20.10.2019MörkövaaraCIC41/33
23.10.2019MörkövaaraCIC44/33
27.10.2019MörkövaaraCIC41/33
03.11.2019Aeston SporthorsesCIC44/16
04.11.2019Aeston SporthorsesCIC43/16
06.11.2019Aeston SporthorsesCIC43/16
10.11.2019Aeston SporthorsesCIC41/16
28.11.2019Elohiljan suomenhevosetCIC42/8
30.11.2019Elohiljan suomenhevosetCIC41/8
02.12.2019Elohiljan suomenhevosetCIC42/8
04.12.2019Hiivurin suomenhevosetCIC42/18
09.12.2019Hiivurin suomenhevosetCIC42/18
10.12.2019Hiivurin suomenhevosetCIC44/18
21.08.2019SupernaturalKERJ-cup: CIC44/25
29.02.2020MörkövaaraKERJ-cup: CIC43/46
30.03.2020SilverlodeKERJ-cup: CIC44/40
31.01.2021HaltiasaloKERJ-cup: CIC46/36
31.12.2022Glenfort StudKERJ-cup: CIC41/25
ERJ
01.11.2018Adina130 cm1/39
03.11.2018Adina140 cm6/38
04.11.2018Adina140 cm6/38
05.11.2018Adina130 cm1/40
06.11.2018Adina130 cm4/38
09.11.2018Adina140 cm1/39
21.11.2018Colosseum140 cm3/21
21.11.2018Colosseum140 cm1/21
24.11.2018Colosseum140 cm4/21
25.11.2018Colosseum140 cm3/21
25.11.2018Colosseum140 cm4/21
30.11.2018Colosseum140 cm3/21
24.11.2018Half Moon140 cm2/24
25.11.2018Adina130 cm3/26
01.02.2019Kuuran Suomenratsut120 cm1/34
07.02.2019Kuuran Suomenratsut120 cm5/34
10.02.2019Kuuran Suomenratsut120 cm1/34
12.02.2019Hunajakumpu140 cm2/12
22.11.2019Päikesaari140 cm6/46
02.11.2019Dare Stable140 cm4/18
05.11.2019Dare Stable140 cm2/18
15.11.2019Dare Stable140 cm1/18
16.11.2019Humlegård140 cm2/12
15.10.2020Nessinjärven kilpailukeskus110 cm1/50
17.10.2020Nessinjärven kilpailukeskus110 cm7/50
19.10.2020Nessinjärven kilpailukeskus110 cm4/50
25.01.2021Yemene130 cm3/23
28.01.2021Yemene130 cm4/23
12.04.2021Adina140 cm3/19
16.04.2021Yemene140 cm1/24
18.04.2021Yemene140 cm4/24
21.06.2021Yemene120 cm4/30
24.06.2021Yemene120 cm5/30
28.06.2021Yemene120 cm2/30
29.06.2021Yemene120 cm2/30
15.08.2021Hiivurin suomenhevoset120 cm2/44
29.08.2021Hiivurin suomenhevoset120 cm4/44
25.12.2021Yemene140 cm1/32
26.12.2021Yemene140 cm1/32
27.12.2021Yemene140 cm2/32
29.12.2021Yemene140 cm2/32
31.12.2018Kuuralehdon hevostilaERJ-cup: 140 cm5/112
31.03.2019KK BailadorERJ-cup: 140 cm4/86
28.02.2022Hiivurin SuomenhevosetERJ-cup: 130 cm5/84

näyttelyt

PKK-valio (PKK-V) myönnetty 06/2020

31.12.2019 PKK Kuuran talli, rakenne: tammat, HY, tuom. Odelie [2]
14.02.2020 PKK Metsätalli, rakenne: tammat, HY, tuom. Lynn [4]

06.11.2019 PKK Metsätalli, muu kuva: vapaa kuva, LKV, KP, tuom. Lynn [1]
31.12.2019 PKK PKK, EM-luokka: hevosen väri, LKV, tuom. Anne [3]
26.02.2020 PKK Saariston hevosopisto, muu kuva: talvinen tai keväinen kuva, KP, tuom. Anne [5]
06.04.2020 PKK Encore, EM-luokka, tuom. Jesse [6]
08.05.2020 PKK Encore, muu kuva: laidun/tarha, KP, tuom. aksu
15.05.2020 PKK Hiekka-aho, muu kuva: vapaa kuva, KP, tuom. Jesse [7]

[1]EM: Kokonaisuus. Tämä kuva tarjoaa paljon ihasteltavaa. Taustan värit ovat herkulliset ja ratsukoihin varusteineen ja asuineen on todella panostettu. Rajauksen osalta kuva voisi olla hieman leveämpi ja ratsukoiden edessä enemmän maisemaa ja tilaa minne mennä, mutta kokonaisuus toimii hienosti näinkin.
[2]EM: Väri
[3]EM: Hevosen väri. Hevosen väri onnistunut erityisen hyvin. Varjostukset ja kiiltokohdat mätsäävät kirjavakuvioinnin kanssa luontevasti ja sävyjen vaihtelua on karvassa mukavasti.
[4]EM: söpöys. Leimat kohdillaan. Sievä, kuiva pää (ja ihastuttavat korvakarvat!) ja pitkä, keveä kaula ja hyvä, tilava rintakehä. Sekä vatsa- että selkälinja voimakkaasti nousevat, hivenen haastava satulansija. Pituussuunnassa jalkojen mittasuhteet hyvät, mutta luusto hyvin hentoa, ja vahvemmilla jaloilla oltaisiinkin sertien tuntumassa. Kauniita väriliukuja ja siveltimenvetojen tuntua.
[5]Tunnelma on kohdillaan ja maalausjälki on mukavan kepeää. Hauskaa pelkistelyä ja naivismia kuvassa, hevoset ovat supersöpöjä.
[6]Hauska kiipeilykuva jonka hankalahko asento toteutettu hyvin. Hevosella veikeä ilme, näyttää suorastaan itsestään ylpeältä.
[7]Nyt mennään eikä meinata! Ihanan innostunut ja terhakas ilme, jota tasapainottaa molempien ratsastajien rauhallinen olemus. Ei haittaa, vaikka vauhtia riittää!

päiväkirjamerkinnät

Maastovaellus, päiväkirjamerkintä 21.11.2022, kirjoittanut omistaja VRL-04799
Viikonloppu oli kulunut tosi nopeasti ja Vokin kanssa olimme saaneet nauttia Kristiinan valmennuksista lauantaina ja sunnuntaina. Maanantaina oli kotiinlähdön aika, mutta sitä ennen oli tietenkin pakko lähteä vielä maastoilemaan Kristiinan kanssa. Perjantain maastolenkki oli sujunut sen verran mukavasti, että tänäänkin maastokaveriksi meille Vokin kanssa valikoitui Pretta. Hevoset olivat syöneet päiväheinänsä, joten oli sopiva hetki hakea ne töihin. Vokki selvästikään ei ollut asiasta niin innokas kuin edellisinä päivinä, kuvitteli varmaan raukka joutuvansa taas himovalmentautujien rinkiin. Taluttaessani satuloidun tamman tallipihalle se kuitenkin alkoi oivaltaa, että tänään olikin vuorossa taas maastoilua ja vähän pääsi innostumaankin siinä paikallaan seisoessa.

Olimme pakanneet eväät valmiiksi ja päätimme mennä pidemmän maastoretken tänään ennen kuin palaisin takaisin Rovaniemelle iltalennolla. Saimme nopeasti vyöt tiukattua ja jalustimet olivatkin sopivan mittaiset molemmilla. Ihastelin Vokin komeaa talvikarvaa, en ollut tainnut nähdä sitä siinä koskaan, koska aiemmat käyntini sijoittuvat yleensä kesäkauteen. Pörrötin tamman kaulaa samalla kun lyhensin vähän ohjaa Kristiinan tehdessä samoin, vastaan körötteli traktori peräkärryineen, josta tottuneet maastoilijat eivät kuitenkaan pahemmin välittäneet tuon taivaallista. Odotukset olivat molemmilla korkealla yhteistä maastoretkeä ajatellen, tähän oli panostettu ja suunniteltu jo pidemmän aikaa.

Reput keikkuivat selässä tunnelmallisesti, siellä täällä leijaili muutamia lumihiutaleita. Katsoin sanattomana Kristiinaan, joka vastasi samanlaisella ymmärtävällä hymyllä, ensilumi! Hevoset eivät moisesta riemusta mitään ymmärtäneet, vaikka olivatkin hokkibootseja alkaneet käyttää jo hyvän aikaa sitten. Vokki tuntui tänään hyvin valppaalta, joten rapsuttelin sitä rauhoittavasti ja lausuin ääneenkin muutaman sanasen. Kävelimme tallitien loppuun melko löyhin ohjin ja rupesimme lyhentämään niitä tuntumalle jälleen suunnatessamme linnunlaulua täynnä olevan orapihlajapensaan ohitse. Aurinko helotti ylhäältä, se ei kuitenkaan enää lämmittänyt tähän vuodenaikaan, pakkasta oli viitisen astetta. Peltoaukion avautuessa eteemme en voinut kuin ihailla tätä silmiemme eteen aukeavaa maisemaa: Sänkipelto oli parhaimmillaan pienen pakkashuurteen alla ja aurinko toi erityisiä säteitä, jolloin lumihiutaleiden kiteet vielä oikein loistivat kilpaa auringon kanssa. Maalaistie oli autio ja pääsimme ravaamaan kohti isompaa tietä. Tässä kohtaa emme koskaan laukanneet, sillä tie päättyi isomman autotien risteykseen ja halusimme minimoida riskit siitä, mikäli hevoset joskus innostuisivat liikaa. Suunnistimme kohti autotietä iloisesti rupatellen ja ylitimme tien yhdessä, autoja ei näkynyt missään.

Vaihdoimme reippaampaan raviin tien ylitettyämme, molemmat hevoset olivat hyvin vertyneitä hölkässä. Saimme edetä melko reipastakin vauhtia sillä Pretta oli kokoisekseen todella reipas etenijä, kun taas Vokki mielellään olisi jäänyt katselemaan maisemia ja haaveilemaan, siinä se oli samanlainen kuin omistajansa. Meillä Kristiinan kanssa saattoivat kesällä varsinkin maastolenkit venähtää useamman tunnin mittaisiksi. Vokki oli hyvin menopäällä, joten pääsimme hieman nostamaan laukkaakin ennen kuin tulimme metsänlaitaan ja alkoi kovempi hiekkatie. Puut olivat kasvaneet vuosien varrella huimasti ja varjostivat jo lähes koko alueen, ennen sieltä näki vaivatta tallille asti latvojen ylitse. Pöllö lehahti lentoon Vokin yläpuolelta enkä osaa sanoa kumpi meistä säikähti enemmän humahdusta, joka lähti ison eläimen lentoon lähdöstä.

Onneksi tamma kuitenkin tyytyi säikähdyksestä selvittyään vain tuhahtamaan mokomaa välikohtausta. Metsäpolku oli vähän kuroutunut umpeen loppupäästä, täällä ei usein kuulemma käyty, koska lenkistä tuli sen verran pitkä, ettei sinne yksin viitsinyt suunnata. Hankalemman kohdan ylitettyämme kunnialla pääsimme metsän toiselle puolelle. Aittajärvi näkyi horisontissa ja aaltojen iskeytymisen rantakallioihin saattoi melkein kuulla, ainakin ajatuksissaan. Eteemme aukeni kaksi polkua, joista valitsimme taukotuvalle menevän, toinen palasi tallille. Hevoset etenevät rennosti kävellen rinta rinnan. Päästyämme turvallisesti tuvalle oli aika riisua hevoset hetkeksi, ne saivat syödä eväsheiniä sillä välin, kun menimme itse syömään evästä ja saunomaan pikaisesti. Olipa onni, että suhteellisen lähellä tallia ja järveä oli näin ihanteellinen retkipaikka varakarsinoineen!
– 541 sanaa

Vanhaa tuttavaa tapaamassa, päiväkirjamerkintä 18.11.2022, kirjoittanut omistaja VRL-04799
Matkani oli jälleen kulkenut ristiin rastiin Suomea ja Itä-Suomessa sukuloimassa käydessäni päätin poiketa Rosiksessa katsomassa Vokkia Aittajärven rannalla. Edellisestä kerrasta olikin jo päässyt vierähtämään tosi paljon aikaa ja suoraan sanottuna myös Kristiina oli soitellut minua apuun, josko tamma saataisiin hieman valmisteltua laatuarvosteluihin. Olihan se sentään jo 16-vuotias ja ehtinyt pyöräyttää meidän Mikin jälkeen tammavarsan, jonka näin mielelläni ihan livenä. Kristiina oli jo portilla vastassa, oli kai hakenut aamun lehden, kun porhalsin tallipihalle vuokra-autolla. Heitettyäni viikonloppureissua varten pakkaamani repun heille sisälle lähdimme yksissä tuumin tapaamaan heti Vokkia. Se oli syömässä laitumella vielä aamuheiniään, mutta kutsuntani kuultuaan tamma höristi korviaan ja nosti sitten päänsä kysymysmerkkinä ylös.
“Tuttuhan tuo ääni oli, mutta kenelle kummassa se kuuluikaan?” tuntui tamma kysyvän, mutta lähti kuitenkin portille vastaan, herkkujen toivossa totta kai! Nappasin portilta riimun ja narun ja puin riimun Vokille, sen haistellessa uteliaana taskujani. Olemukseen oli selvästi syttynyt uusi lamppu ja tamma oli tajunnut kuka olin. Hieman nolona selitin Kristiinalle, että oman tallin kanssa oli ollut reippaasti ohjelmaa viime aikoina, enkä ollut ehtinyt suoda ajatustakaan yhteiselle projektillemme.

Talutin Vokin talliin hoitopaikalle ja Kristiina meni hakemaan meille maastoseuraa läheisestä tarhasta. Uteliaana Vokki katseli oven suuntaan, kun Kristiina palasi talliin mustankirjavan issikkatamman kanssa. Tammat olivat yhtä vanhoja ja ilmeisesti hyviä kavereita, sillä Vokki hörisi sen nähdessään. Jaarittelimme varustamisen ajan kuulumisista ja tämän vuoden varsoista. Kristiina kävi hakemassa molempien hevosten varusteet, kun en enää muistanut mistä Vokin löytyivät. Satuloin ja suitsin hevosen kuitenkin tottuneesti ja lähdimme pihalle Kristiina ja Pretta etunenässä. Nousin selkään ja kiristin satulavyötä, lyhyenä ratsastajana meinasi tulla tenkkapoo, kun jalustinhihnoissa ei ollut tarpeeksi reikiä, mutta onneksi Kristiina keksi vaihtaa jalustimet Pretan satulasta meille ennen kuin oli ehtinyt selkään asti. Odotin innolla retkeä Aittajärven ympäristössä, siellä oli varmasti jo mukavat syksyiset maisemat. Kristiina sai itsensä kammettua issikan selkään, ja he lähtivät näyttämään tietä uusitulle maastolenkille, jossa en ollut ennen käynytkään.

Vokki piti päätään tarkkaavaisena pystyssä ja seurasi uteliaasti tuulessa heiluvia oksia ja pensaita. Todettuaan ne kuitenkin vaarattomiksi se rentoutui selkeästi. Ratsastimme metsän läpi peltotielle, jossa ravasimme hetken ennen kuin päädyimme tutulle laukkasuoralle. Vokki ei kahta käskyä tarvinnut, kun laukkaamisesta tuli puhe. Alkuun otin muutaman pidätteen innokkaalle tammalle, jotta tiesin sen kuuntelevan apujani, mutta koska kaikki sujui ongelmitta ja se kuunteli hyvin apujani annoin Vokin edetä Pretan rinnalle noustessani kevyeen istuntaan pitäen hyvän tuntuman. Vokki oli innokas laukkaamaan, edellisestä maastoilukerrasta tuntui olevan jo tovi. Tamma selvästi nautti maastoseurasta, harvemmin sen kanssa kukaan ehti toisen hevosen kanssa mukaan. Palasimme ihan liian pian tallille, jossa hoidin hikisen hevosen ja loimitin Kristiinan ohjeiden mukaisesti. Vietyäni tamman tarhaan laitoimme iltaruoat valmiiksi ämpäreihin ja lähdimme sitten lounaalle.
– 424 sanaa

Vokki on virtuaalihevonen.