Tallikissat

Tallikissoja Rosiksessa on monta, sillä ne ovat tehokkaita tuholaistorjujia. Rakennusten lähistöillä liikkuvat kissat paitsi tappavat hiiriä, myös karkottavat niitä pelkällä läsnäolollaan. Kissoja saa silitellä, jos ne tulevat luokse, mutta annathan niiden muutoin tehdä työnsä rauhassa.

Hiljainen ja itsenäinen maatiaiskissanaaras Kielo on tallin jyrsijänkarkotin ja tehokas sellainen. Siitä saakka kun kahdeksanvuotias kissa tuli talliin, ei hiiriä ole näkynyt kuin kuolleina, puoliksi syötyinä tai Kielo perässään pakoon juoksemassa. Vain kerran se tuli kurjan näköisenä Kiojan talolle rotan kanssa tapelleena. Silloinkin tosin Silppu tuli sen perässä ja esitteli rottaa, joka oli melkein kissan kokoinen. Muuten se ei mielellään tule taloon sisälle.
Hevosten kanssa Kielo viihtyy ja tulee hyvin toimeen. Uudemmalle asukkaalle saattaa olla melkoinen järkytys, kun kissa hyppää kattoparruilta selkään. Talvisin kissan löytää varmimmin tallin vintiltä tai tyynemmän hevosen selästä nukkumasta. Se on löydetty myös torkkumasta varsojen vieressä kaikessa sopusoinnussa. Kielo kuitenkin on yleensä vain tammatallin puolella. Ehkä silläkin on oma feministinen puolensa.

Kuvassa vasemmalla edesmennyt labradorinarttu Momo

2016 talvella saapuivat Rosikseen kaksi japanin bobtail-kissanaarasta Neko (vas.) ja Kuisma, jotka ovat molemmat kovin ihmisrakkaita ja rakastavat rapsutuksia. Kielon kanssa kaksikko ei tule toimeen kovin hyvin, mutta sietävät toisiaan. Kielo kuitenkin viihtyy tammatallin puolella ja Neko ja Kuisma jahtaavat hiiriä oritallissa. Nämä töpöhännät myös tulevat useimmiten yöksi sisälle koirien kanssa ja seuraavat sitten ketä tahansa, joka sisällä jotain puuhaa. Neko ei paljolla häviä Kuismalle sosiaalisuudessa, mutta arempi kissa on tehokkaampi metsästäjä. Kuisma puolestaan on hieman laiskempi ja viihtyy parhaiten kesällä auringon lämmössä ruohikolla makoilemassa ja talvella joko sisällä ikkunasta seuraamassa tapahtumia tai satulahuoneen lämmössä loimien päällä nukkuen.

Vuohien kanssa samaan aikaan tallille muuttivat punavalkoinen maatiaisnaaras Daphne (Happy Dale Daphne, kasv. Happy Dale Farm, synt. 05.06.2017, Gregor x Dawn) ja itämainen lyhytkarvakolli Nori. Daphne on kovin pienikokoinen ja sosiaalinen kissa, joka metsästää hiiriä Kielon kanssa tammatallissa, sillä Kielo on tavallaan adoptoinut maitopartaisen pikkukissan. Nuori kissa rakastaa huomiota ja tulee mielellään rapsuteltavaksi. 

Nori on iso värivirheellinen rotukissa, joka pääsi yhtenä aamuna päätalosta ulos, kun Pyry ei sulkenut ovea kunnolla. Iltapäivällä kolli löydettiin satulahuoneesta kantamassa kuollutta hiirtä mukanaan. Se ei lähtenyt pihasta, joten sen annettiin jäädä talliin muiden kissojen kanssa. Se kuitenkin tulee yöksi aina takaisin päätaloon. Norin nimi kuvaa hyvin sen luonnetta. Nori on japania ja tarkoittaa “hallita” tai “määrätä”. Kollin ulkonäöstä uhkuu arvokkuutta ja rauhaa, joka näkyy myös vanhoissa aristokraattien muotokuvissa.

8.1.2021 Kaukovaltaan syntyi kissanpentuja, joiden isä on meidän Nori. Tietysti yksi pennuista piti saada meille, joten niin talliin muutti maatiaiskolli Juni (Kaukovallan Joonatan, kasv. Kaukovalta, e. Amanda). Juni on ystävällinen ja rauhallinen pitkäkarvainen, isokokoinen kissa, jolla on kuitenkin hurja tappajanvaisto. Se metsästää mielellään tallin terriereiden kanssa isojakin rottia.

05.12.2022 Halluharjasta saapui meille pörröinen Aronia (Halluharjan Aronia, kasv. Halluharjan tila, i. Trullinummen Professori Okko e. Kaukovallan Jen Nightwork). Pihla on enemmän kotikissa kuin muut tallin kateista, mutta kyllä sekin viihtyy tallissa. Se tosin yleensä lämmittelee loimipinoissa tai jonkin hevosen selässä. Jos joku hiiri sattuu ohi kulkemaan, toki Pihla sen nappaa, mutta muutoin se tuppaa olemaan aika laiskanpuoleinen.