Alinta

kutsumanimiAlintaomistajaAmalia Havas (VRL-13006)
syntymäaika01.01.2012*, 8-vuotias (satunnainen ikääntyminen)kasvattajaAustralian erämaa…
rotubrumbypainotus
sukupuolitammakoulutustaso
säkäkorkeusarviolta n. 145 cmVH-numero
väri ja merkitpunarautias (ee/AA/pangaré)PKK-id

*Arvioitu syntymävuosi, päivä ja kuukausi oletusarvot rekisteröintiä varten

Alintan nimi tarkoittaa tulta tai liekkiä. Sen luonnekin on herkkä kuin kynttilän liekki. Pienikin tuulenvire värisyttää ja tanssittaa liekkiä ja niin myös tammaa hermostuttaa pienetkin uudet asiat ja yllättävät tuulenpuuskat. Yleiseltä olemukseltaan Alinta on varovainen ja pieni persoona, joka yrittää olla kiinnittämättä turhan paljoa huomiota itseensä. Laumassa se on rohkeampi ja sosiaalisempi, väistää nopeasti ja välttää konflikteja. Yksin jäädessään paljon arempi ja säikkyy helposti, vaatii pitkän ja jäntevän totuttamisen kaikkeen uuteen.

Hoitotoimenpiteissä Alinta malttaa olla paikallaan parhaiten heiniä syöden, jos käsittelijä on tuttu ihminen. Kengityksen ja isompien toimenpiteiden ajaksi Alinta tarvitsee rauhoituksen ainakin toistaiseksi. Tamma nostaa etujalat melko hyvin pyynnöstä ja kevyestä kosketuksesta, mutta takajalkoja nostaessa todennäköisesti yrittää potkaista. Alinta kulkee narussa mukana, muttei siedä kovaa painetta. Lindyn luottamuksen ansaittuaan tammasta tulee avoimempi ja sosiaalisempi, joskaan ei silti hakeudu ihmisten luokse.

SUKU

evm-sukuinen
Sukulaisia ei tiedossa, sillä Alinta on otettu kiinni villistä laumasta

JÄLKELÄISET

KUVAGALLERIA

KILPAILUKALENTERI

Kalenterissa näkyy vain sijoitukset.
(0 sijoitusta)

pvmpaikkaluokkasijoitus

NÄYTTELYT

PÄIVÄKIRJAMERKINNÄT

päiväkirjamerkintä 07.03.2021, kirjoittanut omistaja
Seisoin keskellä laidunta riimu ja naru kädessä ja olin ihan valmis luovuttamaan. Olin yrittänyt saada Alintaa kiinni viimeiset puoli tuntia, enkä jaksanut enää juosta ponin perässä. Minun oli tarkoitus tänään yrittää nousta Alintan selkään ensimmäistä kertaa, mutta typerä koni vain juoksi minua pakoon. Muut hevoset kyllä tulivat luokseni ja niitä oli mukavaa rapsuttaa.

“Hei Amalia! Tarviitko jeesiä?” joku huusi portilta. Käännyin ja näin Petran heiluttavan kättään minulle. Ei nyt tarvitsisi niin kovaa huutaa että koko talli kuulisi minun epäonnistumisistani.
“Otetaan kaikki hepat sisään syömään, niin saat Alintan siinä samalla kiinni!”
Minun oli myönnettävä että oli aina helpompaa saada Alinta talliin ruoka-aikaan, sillä se seurasi muita hevosia mielellään, eikä se halunnut jäädä yksin. Autoin Petraa vetämään liinat tallin oven ja laitumen portin välille ja sitten Petra vihelsi hevosille. Olin vähän kateellinen, kun hevosten päät nousivat kaikki samaan aikaan heinistä ylös ja Tilby edellä ne lähtivät ravaamaan kohti tallia. Ne jopa osasivat omiin karsinoihinsa. Alintaa piti aina ohjata, koska se yritti mennä muiden ruokakupeille ja sitten se koitti potkia muita, kun ne tulivat liian lähelle.

Tällä kertaa yritin sujauttaa riimun Alintalle päähän jo ovella, kun se tuli talliin sisään, mutta se vain heilautti päätään ja kipitti Vokin karsinaan ahnehtimaan toisen ruokia. Harpoin ponin perään ja yritin vetää sen pään pois ruokakupista. Alinta vain pisti vastaan. Minua alkoi itkettää. Miksi sen piti olla niin tottelematon? Petra luikahti karsinaan myös ja sujautti olkapäänsä ponin kaulan alle. Sitten hän työnsi Alintan pois Vokin kupilta.
“Laita se riimu nyt sille päähän”, hän kehotti. “Käsissä ei oo tarpeeks voimaa, jos tarvii poni siirtää jonneki. Aina kannattaa suosia koko kehon voimaa mieluummin.”
Nyökkäsin naiselle ja kiinnitin riimun leukahihnan. Vastustellen Alinta siirtyi karsinasta omaansa. Siellä se syöksyi omaan ruokakuppiinsa sellaisella vauhdilla, että riimunnaru jätti punaiset jäljet kämmeniini. Sidoin narun vetosolmulla pylvääseen kiinni ja aloin puhallella käsiäni.
“Kuule, ootko sä varma että sä pystyt kouluttamaan Alintan ittekses? Mä en tahdo olla ilkeä tai pahantahtoinen, oon vaan huomannu että sulla on ongelmia ton ponin kanssa”, Petra kysyi nojaten karsinan oveen. Hän ojensi minulle Alintan harjasangon. Typerät kyyneleet polttivat silmissäni. Olin yrittänyt tehdä Alintan kanssa kaikkea, mitä olin Youtubessa nähnyt hevosten kouluttajien tekevän, ja kaikki oli epäonnistunut. Alinta yritti potkia minua, se ei seurannut minua eikä se suostunut juoksemaan, vaikka yritin saada sen liikkeelle. Se oli heittänyt minut jo kuusi kertaa selästään ja se juoksi minua karkuun laitumella. Minä vain halusin hevosen, johon minulla olisi sellainen yhteys niin kuin leffoissa oli. En halunnut kiukuttelevaa ja lihavaa ponia, jolla oli takkuinen harja, koska se ei antanut minun laittaa hoitoainetta ja kammata sitä. Ehkä oli myönnettävä, että olin tehnyt paljon asioita väärin egoni takia. Ehkä voisin ottaa vastaan apua. Ainakin jos apu tuli Petralta. Petra tuntui ymmärtävän tilannettani.
“Ehkä mä tarviin vähän apua. Mut vaan jos sä voit auttaa”, mutisin hiljaa. Petra hymyili minulle lämpimästi ja minulle tuli parempi olo. Ehkä voisin vielä joskus ratsastaa Alintalla joutumatta maistelemaan maneesin hiekkaa.
– 474 sanaa

päiväkirjamerkintä 01.08.2020, kirjoittaja omistaja
Kotimatkan alkupuoli oli sujunut hienosti, kun Alinta oli matkustanut autossa ja lentokoneessa rauhoitettuna välilaskuista huolimatta. Olin saanut taisteltua villihevoseni Helsinki-Vantaan lentokentällä lentokoneesta ulos ja siellä eläinlääkäri tarkasti sen ja totesi, ettei hevosta voi enää rauhoittaa. Lääkärin mukaan se saisi liian suuren annoksen lääkettä, jos hän nyt antaisi tammalle lisää. Pettymykseni oli suuri, sillä nyt minun oli tarkoitus saada Alinta kävelemään traileriin. Pieni hämärä koppi näytti minunkin mielestäni pelottavalta, joten aloin epäilemään, saisinko vauhkon hevosen sisään kunnialla tai edes kunniatta. Nyt minua harmitti, sillä olin mennyt typeränä sanomaan Alintan uuden kotitallin omistajalle, etten tarvitsisi apua hevosen kanssa, vaan pärjäisin sen kanssa itsekseni.

Hetken taistelun jälkeen sain Alintan kulkemaan takanani ja avasin kopin edessä olevat luukut. Muistin jonkun joskus sanoneen, että jos luukut avasi, hevonen kävelisi kiltimmin sisään traileriin. Sitten jäin pohtimaan, josko juoksuttaisin Alintaa vähän ja ehkä se sitten väsyneenä menisi koppiin kiltisti. Tartuin pitkästä köydestä kiinni ja heilutin köyden häntäpäätä niin kuin Clint Anderson. Alintan silmät näyttivät pullistuvan ulos sen päästä ja se loikkasi minusta poispäin niin, että käsieni välissä oleva löysä köydenpätkä napsahti minua leukaan. Kipu sai kyyneleet valumaan silmistäni, mutta pitelin köydestä tiukasti, ettei Alinta pääsisi irti. Tamman paksu vaalea harja heilahteli, kun se hyppi takajaloilleen silmänvalkuaiset muljuen. Itkien horjahtelin hevosen perässä, kun se retuutti minua pitkin syrjäistä parkkipaikkaa. Kymmenisen minuuttia myöhemmin tamma oli rauhoittunut seisomaan mahdollisimman kaukana minusta ja joku tuntematon tuli luokseni.
“Moikka! Mä huomasin että sulla on vähän ongelmia sun ponin kanssa. Tarviitko jeesiä?” sinihiuksinen nainen käveli luokseni, mutta pysähtyi, kun Alinta oli aikeissa ottaa taas askelia taaksepäin. Häpeän puna peitti kasvoni, mutta nielin ylpeyteni.
“Joo, kyllä mä taidan vähän tarvita apua. Tää tässä on Alinta”, osoitin punaista tammaa. “Mä oon tulossa sen kanssa Australiasta ja meillä on vähän erimielisyyksiä menosuunnasta…”
Nainen katsoi tammaa, joka tuijotti meitä jotenkin sen näköisenä, että se suunnitteli varmasti jotain uutta kiukuttelumetkua.
“Saanko mä sen narun?” Nainen kurotti kohti köyttä käsissäni. Ojensin köyden hänelle ja siirryin vähän kauemmas katsomaan, mitä nainen tekisi. Hän käveli rauhallisesti kaarevasti kohti Alintaa. Hän ei kurotellut kohti sen turpaa, vaan lähelle päästessään, hän laski kätensä hevosen lavalle. Alinta nytkähti vähän kosketuksesta, mutta ei paennut. Pian Alinta käveli naisen perässä ympyröitä kiltin näköisenä trailerin lastaussillan edessä ja sitten se seurasi naista traileriin, jonne nainen kiinnitti köyden.
“Noniin, nyt on tamma trailerissa ja pääsette matkaan”, nainen hymyili ja auttoi minua sulkemaan trailerin lastaussillan. “Mihinkäpäin oot lähössä ajamaan?”
“Kiitos ihan hirmusesti! Me ollaan ajamassa Mikkelin kautta Kuopioon. Oon sopinut tallipaikan Alintalle yhelle pikkutallille.”
“Ai kato, ollaan ajamassa samaan suuntaan! Mä odotan tässä että mun työkaveri tuo meidän hevoset tänne, niin lähdetään sitten kohti Aittajärveä. Toi hevosauto on meidän”, nainen osoitti vähän kulahtanutta rekkaa, jonka kylkiä koristivat hevoskuviot ja vauhtiraidat. “Mun nimi on Marika, tuolta tulee Petra.”
Petra oli lyhyt ja tukevahko nainen, jonka nenällä lepäsivät pyöreät silmälasit. Hän talutti neljää komeaa kilpahevosta, jotka kaikki kiilsivät aamupäivän auringossa.
“Aittajärvelle?” ihmettelin ääneen samalla kun Alinta alkoi paukuttaa trailerin seinää. “Sinne mäkin oon menossa.”
“Mikä sattuma! Voidaan ajaa samaa matkaa, jos maltat odottaa että pakataan nää hevoset.
Niin minä ajoin Alinta kyydissäni kuusi tuntia hevosrekan perässä perille saakka. Kyllä Alintasta tulee vielä hyvä ystävä minulle.
– 514 sanaa

päiväkirjamerkintä 30.07.2020, kirjoittaja omistaja
Katsoin tyytyväisenä, kun australialainen mies talutti hitaasti punaista tammaa ympyrällä hevosauton edessä. Muutaman kierroksen jälkeen hevonen käveli kohtuullisen kiltisti autoon ja Benjamin sitoi sen kiinni.
“Well, there’s your mare in the car. I hope you have a vet ready with some sedatives at the airport, because that is not going to walk into a plane willingly”, mies tuumasi ja nosti lastaussillan ylös yllättävän kevyen näköisesti.
“Yeah, I made an appointment with a vet in Perth. I’m pretty sure I’m gonna be fine with Alinta”, selitin rallienglannillani.
“I read your adoption application and estimating by that, you’re gonna be great!” Benjamin naurahti ja taputti minua olkapäälle. Tunsin pienen piston sisimmässäni. Olin saattanut hieman yliarvioida hevosmiestaitoni, mutta kyllä minä pärjäisin. Sitä paitsi adoptiobrumbyt ovat halpoja suhteessa niiden terveyteen ja ammattilaisten aloittamaan koulutukseen. Tämä nimenomainen talli jopa kuljetti itse hevoset Perthiin, joten säästin rahaa hevosauton vuokran verran! Aivan täydellistä minun lompakolleni!
“Well see. I’m sure that we’ll be friends though”, hymyilin. “But we should get on the road or we’ll miss the plane.”
“Sure, mate. I’ll just call your driver over, m’lady”, Benjamin pyöritti kättään hovikumartaessaan leikillään. Niin alkoi Alintan matka kohti Suomen perämetsiä kohti.
– 192 sanaa

päiväkirjamerkintä 20.07.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Lindylle aletaan nyt etsimään uutta kotia. Sen koulutusta jatketaan samaan tapaan kuin ennenkin, jotteivat taidot unohdu. Lindyä ei ole vielä satuloitu. Kuolaimia on käytetty suussa, mutta Lindy reagoi niihin melko negatiivisesti ja vahvasti, vaikka tilanteessa oli tuttu ihminen.

Lopullinen yhteenveto: Käsiteltävyys kohtalainen/hyvä, mutta ratsastettavuutta ei arvioitu. Perustaidot (juoksutus, ääniohjaus tmv) hyvät. Liikkeet hyvät, puhtaat ja symmetriset. Ei melo tai keri. Rakenne villihevoseksi erinomainen, hieman työhevostyyppinen.
– 65 sanaa

päiväkirjamerkintä 06.07.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Lindyn liikkuminen on pysynyt puhtaana ja sen kanssa on vähitellen jatkettu myös ravin harjoittelua pyynnöstä lyhyissä pätkissä. Lindy on alkanut olemaan sosiaalisempi ja avoimempi ja sillä vaikuttaa olevan hyvä motivaatio töihin lähtiessä. Pakoreaktio on edelleen vahva vieraiden esineiden ja tilanteiden kanssa, ääniherkkyys on asteen maltillisempi. Tamma ei tule sopimaan lapselle tai aloittelevalle ratsastajalle, sillä Lindy on liian arvaamaton ja reaktiivinen käsiteltävä. Adoptoidaan vain kokeneelle aikuiselle ja kotiin, jossa pääsee elämään laumassa.
– 71 sanaa

päiväkirjamerkintä 25.06.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Lindy otettiin liinaan ja tarkastettiin sen liikkuminen. Ontumista ei esiinny enää, mutta tamman koulutustahtia kevennetään takaisin kolmeen kertaan viikossa.
– 19 sanaa

päiväkirjamerkintä 18.06.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Lindyllä havaittiin lievää epäpuhtautta vasemmassa etujalassa, tamma saa levätä viikon tarhassa lauman kanssa.
– 13 sanaa

päiväkirjamerkintä 06.06.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Lindy potkii takajaloilla edelleen niitä nostaessa. Harjata antaa, mutta varovaisuutta on syytä noudattaa. Ei pure tai huido etujaloilla muuten. Pystyy kulkemaan nykyään liinan päässä ympyrällä käynti-pysähdys-käynti siirtymisten kanssa ja muutamia lyhyitä ravipätkiä on harjoiteltu. Harjoitukset kestävät vartista puoleen tuntiin, kolmesta viiteen kertaa viikossa. Yleiskäyttäytyminen on vähitellen vakiintunut ja mikäli näin jatkuu, Lindylle voidaan alkaa kuukauden sisällä harkita adoptiokotia.
– 58 sanaa

päiväkirjamerkintä 06.05.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Lindy suhautuu ihmisiin jo vähän luottavaisemmin. Siitä tuntuu olevan erityisen mukavaa, kun etujalkojen välistä rapsuttaa oikein kovasti. Lindy on oppinut kulkemaan narussa taluttaessa melko hyvin, se kulkee perässä muttei siedä yhtään painetta. Sitä viedään toistaiseksi eteenpäin vain maastakäsin. Lindy on oppinut ääniavut liikkeelle lähtöön liinan päässä ja sen kanssa on harjoiteltu käynnissä myös pysähtymistä. Harjoitukset kestävät kymmenestä minuutista puoleen tuntiin, kolme kertaa viikossa.
– 63 sanaa

päiväkirjamerkintä 12.04.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Lindyn kaviot vuoltiin rauhoituksen alaisena. Kengittäjä Matt Spencer kehui, että tammalla on erinomainen kavioaines ja vahvat, hyvät jalat. Merkkejä epäpuhtaudesta tai arkomisesta ei enää esiinny ja jalkojen turvotus on laskenut. Kaviopulssia ei tunnu missään jalassa ja jalka-asennot ovat hyvät. Takakavioiden kanssa on vielä paljon ongelmia nostamisessa, joten tällä kertaa kavioiden hoito päädyttiin tekemään rauhoitettuna jotta tilanteesta ei jäisi Lindylle negatiivista kokemusta. Lindy jätettiin toistaiseksi kengättä.
– 65 sanaa

päiväkirjamerkintä 06.04.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Lindy on saanut parantua rauhassa kuukauden verran. Tällä ajalla sitä on käsitelty normaaleissa askareissa: ruokinnan yhteydessä, siistimisessä sekä yleisesti totutettu ihmisen läsnäoloon. Lindy oli aluksi hyvin epäileväinen ja pelokas, mutta suhtautui ihmisiin muuten hyvin. Se ei ole purrut kertaakaan tai yrittänyt edes potkaista, vaan tamman reaktio pelottavaan tilanteeseen oli jäätyä täysin. Rauhallisella, yhden ihmisen läsnäololla, joka yhdistettiin alusta alkaen vahvasti kaikkeen positiiviseen, kuten ruokaan, Lindy on alkanut vähitellen sopeutua. Harjaamistilanteissa Lindy viihtyy parhaiten vain jos sillä on syötävää. Kiinni tammaa ei ole yritetty vielä laittaa. Se ei tunnu aristavan mitään paikkaa vaan harjalla saa koskea kaikkialle, myös jalkojen kylmäys vedellä on onnistunut. Takakavioita Lindy ei vielä nosta, mutta etukavioiden kohdalla se ymmärtää mitä siltä pyydetään. Kavioita on toistaiseksi vain nosteltu rauhallisesti ja Lindy muuttuu heti rauhattomaksi, jos jalkaa pitää pitää ylhäällä hetkeä pidempään.
– 133 sanaa

päiväkirjamerkintä 06.03.2020, kirjoittaja TSB – Save the Brumbies
Maastopalojen levinneisyys kauhistutti kaikkia. Rannikolla eläneet brumbylaumat olivat ajautuneet ahdinkoon liekkien niellessä kaiken, mitä ne olivat ennen kotina pitäneet. Lindyn lauma oli yksi ensimmäisistä, jotka tarvitsivat ihmisten apua. Kiinniottohetkellä Lindy oli jäänyt muusta laumastaan jälkeen ja se ontui hyvin voimakkaasti vasenta etujalkaansa. Lindy narrattiin kiinni köydellä hankalan maaston vuoksi karjapaimenten avulla. Kahden köyden avuin tamma saatiin kuljetettua aukeammalle alueelle, jossa valvova eläinlääkäri rauhoitti sen kuljetusta varten.

Leirikeskuksen klinikalla todettiin, että tamman molempien etujalkojen nivelet olivat hyvin rasittuneet ja nesteiset, todennäköisesti johtuen pitkästä pakomatkasta. Ennuste oli kuitenkin hyvä, sillä eläinlääkäri uskoi sen olevan hetkellinen vaiva, joka parantuisi levolla. Lindy oli myös pyöreässä kunnossa, joka saattoi merkitä sen varsoneen vastikään. Varsan ikää ei ollut mahdollista arvioida, mutta etsintäpartio lähetettiin varmuuden vuoksi käymään läpi alueen josta Lindy löydettiin. Varsaa ei kuitenkaan nähty.
– 129 sanaa

Tämä on virtuaalihevonen.